ESPANJA, LA CORUNA (Galician kielellä A Coruna)

Sumuiset säät taitavat olla aika yleisiä täällä Espanjan Galiciassa ja niinpä taas kerran lähestyttiin La Corunaa sumussa. Sumun seasta alkoi meitä vastaa ilmestyä isojen purjealusten letka. Osuimme juuri parahiksi katsomaan kuinka Tall Ship Race:en osallistuneet mahtavat purjelaivat suuntasivat sumutorvet soiden ulos La Corunasta merelle.

Tall Ship Race osallistuja

Laiturissa ollessa alkaa aina kova tohina, kun on taas kerran kertynyt pyykkiä ja villakoiria lattioille kieriskelemään. Onneksi ollaan sähkössä kiinni niin antaa pesukoneen ja imurin laulaa ja hymäillen niin kuin laulussakin sanotaan: tee työtäs laulellen la,la ... tulee taas niin puhdasta, että jotta.
Ranskalainen vanhempi pariskunta tuli ihastelemaan venettämme. Heillä itselläänkin oli ollut saman ranskalaisen suunnittelijan Gilbert Caroffin Suber Disko purjevene ja mies aivan liikuttuneena painoi käden sydämelleen omaa venettään muistellessa. Meidän vene on tyypiltään Ile Disco 40.
Siivouksen ja veneen huollon lomassa ponkastiin katsomaan yksi "must" paikka Torre de Hercules, joka jäi 10v sitten näkemättä.

Maailman vanhin toiminnassa oleva majakka

Tavattiin kaupungilla Obelix

ja Asterix

Mukava oli myös ajella hiljakseen vanhan kaupunkin katuja lämpimässä illassa ja istahtaa siiderille paikallisten joukkoon.

Baarissa

ESPANJA, CAMARINAS, The heart of the Death Coast

Camarinaksen piti olla meille tuttu viime reissusta, mutta ainoa mikä näytti tutulta oli hiekkaranta vuoren alla. Muistettiin sitten, että viimeksi täällä ollessa riehui valtava metsäpalo juuri sillä vuorella. Sankka savu esti meitä näkemästä Camarinaksesta, muuta kuin tämän kyseisen rannan. Palaneeseen kohtaan on sittemmin istutettu mäntyjä, mutta vieläkin voi nähdä ison parturoidun  alueen muun metsän keskeltä.

Camarinaksen ankkurilahtea

Nyt eteemme avautui hauska ja värikäs pikkukerrostalojen rykelmä ja useita hiekkarantoja. Lähin ranta sai nimekseen hopeahohtoinen hiekkaranta, koska se hehkui hopean loisteessa niin kuin mekin loistimme hetken päästä siinä oltuamme. Kun asiaa syvällisemmin pohdittiin ( välillä on hyvä tehdä vähän aivojumppaa) niin Eki keksi; ne on kalan suomuja, jotka ovat hioituneet kiiltäviksi hipuiksi.
Helle otti meidät syliinsä ja försti havahtui; eikun snorklaamaan  JIPPII!  Lisäksi patikoitiin Insua`s Mountin ympärillä väkevän männyn tuoksuisessa metsässä.
Camarinas on maailman kuulu pitseistään eikä aikaakaan, kun salongin pöydällä koreili uusi pitsinen pöytäliina.

Camarinaksen raittia

  

Tyypillinen vanhanajan vilja-aitta

ESPANJA, MUROS

Murokseen purjehdittaessa ohitetaan pahamaineinen Finnisterin niemi tällä Costa de Morte:lla. Lähdössä oli 2,5 metrinen aalto, joka matkan aikana rahoittui ennusteen mukaiseksi 2 metriseksi, jolloin purjehtimisestakin tuli mukavampaa. Noin 40 merimailin jälkeen ankkuroimme Muroksen Rian Ensenada de San Francisco lahteen uimarannan edustalle.

Uimarannalla 31C helteessä

Kolmen päivän jälkeen siirryimme Muroksen satamaan. Muros on maalauksellinen vanha kalastajakylä ahtaine kujineen. Kalastus näyttää olevan aktiivinen ammatti vieläkin. Kaijalla on jopa hyvä kalatori, josta saa edullisesti mitä ihmeellisempiä Atlannin kaloja.

Muroksen satama

RANSKA, CAMARET SUR MER

Vietettiin muutama päivä Camaret sur Merin satamassa ja viimeisen yön poijussa kaupungin edustalla. Hölkättiin aikamme kuluksi Pointe du Toulinquetin jylhille kukkuloille ja koska oltiin taas "korkean leirin" maisemissa niin tottakai myös joogattiin mahtavia maisemia samalla ihaillen.

Korkeapaikan leiritys jatkuu

Välillä aurinkokin pilkahti ja välillä sateli ja oli suorastaan kylmä. Muonituksen hankkiminen käy välillä  työstä varsinkin kun kuivamuona ym varastot on syöty suht tyhjiin. Kuin juhdat kannettaan painavat ostokset hikihatussa veneelle paitsi nyt, kun kylmä piiskaava sade kasteli meidät ja mikä ikävintä myös grillihiili pussin. Joskus ihan itseäkin säälittää tämä touhu. Usein kauppa reissut sujuu pyörillä tai vedettävällä kärryllä tai päästään jollalla ihan lähelle kauppoja, joten silloin ruokavastaavaa hymyilyttää.

Camaret Sur Mer satama

  

Pointe Du Toulingquet

Muutaman päivän ajan kapu paneutui analysoimaan Biskajalle luvattuja tuulikarttoja, missä liikkuu korkea-ja matalapaineet, aallon korkeus ja virran suunta niin lähtöhetkellä Camaretissa kuin päätepisteessä Espanjan Cedeirassa. H-hetki Biskajalle olisi 5.8.2016 klo 8.

BISKAJA                                                                                                                                               Korkean veden aikaan lähdimme niin kuin moni muukin, mutta pettymykseksemme kukaan muu ei lähtenytkään ylittämään Biskajaa vaan seilasivat Ranskan rannikolle päin. Muutaman tunnin jälkeen olimme aivan yksin isolla merellä seuranamme muutama delfiini, valas, lokkeja ja lautalla seilaavat pikkulinnut. Aurinko paistoi ja leuto tuuli puhalsi meitä pikkuhiljaa eteenpäin. Voiko Atlanti näin tyyni ollakaan ihan kuin Suomenlahdella.

Tyyni Biskaja

Yöllä oli mahtava tähtitaivas, jota ei väsynyt katselemaan, mutta välillä oli tähyiltävä myös laivojakin. Espanjasta henkäilevä lämmin ilmamassa alkoi tuntua ja mikä ihmeellisintä oli, että merivesi oli 18,5 asteista ja jopa 20 asteista lähempänä Espanjaa vaikka alla oli 4000m vettä. Ensimmäisenä yönä merellä ei osaa kumpikaan nukkua ja toisena yönä taas outo ja ikävä aallokko teki nukkumisesta mahdottoman. Purjeet veti sivutuulessa hienosti ja matka taittui nopeammin kuin osasimme uneksiakkaan ja olimme perillä 7.7.2016 klo 17.  HURRAA!

Reipasta menoa Biskajalla

Ihana eukalyptuksen ja havupuun tuoksu otti meidät vastaan, kun surffasimme aaltojen tuomina Cedeiran ankkuri lahteen.  Grilli kuumaksi ja herkuttelemaan kaikilla herkuilla, nyt on nälkä!

ESPANJA, CEDEIRA                                                                                                                               Voiko olla idyllisempää ja kauniimpaa paikkaa kuin tämä. Täältä ei lähdetä mihinkään, no ei ainakaan viikkoon tai ainakaan ennen kuin tulee sopiva tuuli, että päästään A Corunaan. Nautittiin olostamme ja sauna tuntui taas niin ihanan rentouttavalta, kunnes Eki jäi ihmettelemään outoa ääntä geniksestä. Levy jonka päällä painava generaattori on, oli atlannin röykytyksessä ottanut takkiinsa ja mennyt halki. Mistäpä nyt uusi paksu ja vahva puulevy? Ei kun muistelemaan espanjan kielisiä sanoja ja rantaa kysymään paikallisilta, olisiko mahdollista saada sellaista. Ystävälliset työntekijät hoitivat asian ja taas oli genis toiminta kunnossa.
Ranskalainen yksin purjehtija halusi varoittaa meitä tulevan yön kovasta 7 boforin tuulesta joka puhaltaisi ankkurilahteemme. Hollantilaiset siirsivät veneensä lähemmäksi rantaan, mutta me luotimme painavaan ankkuriimme, joka oli kestäyt tähänkin mennessä jo monen moiset puhurit. Ilma kylmeni näiden kovien tuulten myötä ja merivesikin tässä lahdessa oli vain 14 astetta. Ui siinä sitten, no en minä ainakaan. Eki kävi rohkeana uimassa, mutta hänkin vain saunasta käsin.

6-7 bft ankkuripaikalla

Menimme katsomaan kaikki rannat mitkä vain lähietäisyydeltä löydettiin. Löysimme yhden minne oli hieman vaikea päästä ja saimmekin olla siellä Robinson Crusoen näköisellä beachillä aivan kahdestaan. Maltoimme lököillä jopa kaksi tunti, vau!

Ei huono Playa

Tutkimme joka kolkan ja välillä kiipesimme jyrkkää rinettä vanhoista ja kuluneista köysistä

kiinni pitäen ja sydän tykyttäen ja hauskaa oli.

Vuorikiipeilyä

Oli hieman haikea lähteä tästä idyllisestä pikku kylästä, jossa olimme jo hieman tutustuneet satamassa työskentelevään Andreakseen, joka aina Ekin nähdessä huusi iloisena: Hola Erki, que tal?

Ihmeen nopeasti sitä kotiutuu uusiin paikkoihin. Kaupan myyjäkin oli jo muutaman kerran jälkeen se tuttu myyjä, joka hymyillen tervehti meitä. Ja mekaanikko joka toimitti puutavaraa meille.

ARES 

Pysähdymme Ares nimisen kylän edustalle ja olimme yllättäen keskellä alkavaa purjejollien kilpailutapahtumaa. Veneitä meni niin keulan kuin takaakin ohitsemme meitä väistellen.

Illalla sumu taas voimistui niin ettei edes pystynyt näkemään kylän rantakatua ja ravintoloita, mutta kaunis musiikki lauluineen kanatautui loistavasti myös meidän veneelle asti. No eikuin jalalla koreasti ja salsan tahdissa veneen avotilassa keinumaan.

Salsaa sumun lävitse 

RANSKA, BREST
Brestiin onnistuttiin saamaan kolme kertaa myötävirta, vaikkakin purjehtiminen oli vähäistä sillä meri oli ihmeellisen tyyni. Kaikkea sitä luontoäiti meille tarjoaakin ja me saimme nautia sen antimista täysin rinnoin.
Brestin lahdesta löysimme mukavan ranskalaisten suosiman lomanvietto rannan ja sen edustalle laskimme ankkurin. Oli mukava seurata kyläläisten touhuja, kun he aamulla meidän juuri herättyä tulivat jo mereltä pikku pikku veneillään kalastamasta. Kiinnittivät pikku veneensä poijuun ja soutivat rantaan vielä pienemmillä jollillaan. Vuoroveden mukaan ranta läheni tai kaikkoni jopa 5-6 metriä, joten tämä rituaali oli joka päiväistä, jos aikoi merelle lähteä.

Kyläläisten veneitä poijussa vuoroveden ulottumattomissa 

Sumuisesta ja viileästä säästä huolimatta ranskalaiset tervehtivät meitä hymyssä suin, kun lenkkeilemme pitkin teitä ja mantuja. Päästiin jopa harjoittelemaan muutaman sanan espanjaa, kun pikku poika Keski-Amerikasta innostui juttelemaan meille.
Moulin Blanc satamassa Brestissä käytiin kaupassa ostamassa taas viikoksi muonat, että voidaan olla ankkurissa eripuolilla Brestin lahtea, sillä päätettiin ottaa aikalisä tähän kohtaan ja vasta viikon "loman" jälkeen katsotaan, milloin on hyvä sää lähteä ylittämään Biskajaa.
Päädyimme sumuisen aamupurjehduksen jälkeen joelle River L´Auline ja löysimme rauhallisen joen mutkan mihin jäimme yöksi. Olipa rentouttavaa, hiljaista ja erikoista hieman  kuin lapsuuden sunnuntaisin joskus oli.  Sateli ja oli viileää, mutta saunasta pulahdettiin lämpimään 20C veteen kunhan vain muistettiin pitää uimaportaista kiinni, ettei virta veisi meitä yllättäen mukanaan.

L´Auline joen maisemaa

Vierailtiin Landevennecin idyllisessä kylässä ja sen erittäin kuuluisilla argeologisilla luostarin raunioilla. Kun lipunmyyjä kuuli meidän tulleen Suomesta asti, hän mainitsi heti, että Viikingit tulivat kylään 930 luvulla ja polttivat luostarin  maantasalle. No me luvattiin olla ihan iisisti.

Luostarin Carolingian kirkon Saint Guenole pyhimys

Vielä kerran ankkuroitiin tutun ranskalaisen rannan edustalle ja sään alkaessa lämmetä menimme mekin hetkeksi rannalle loikoilemaan (15min). Ei oo oikein meidän juttu toi makoileminen ja niinpä hölkättiin Pointe des Espagnolas näköalapaikalle. Olipa hienot näköalat varsinkin kapealla polulla, joka kulki rinteen reunaa ja heti vieressä ammotti jyrkkä kuilu alas mereen. Tulipa mieleen kauhu levadamme 10v sitten Madeiralla.

"Korkeanpaikan leiri" ennen Biskajaa

Meidän Beach Rade De Brestissä

Kulttuuria päästiin harrastamaan Roscanvelin kylässä, kun kävimme taiteilija Kerinecin taidenäyttelyssä. Taiteilija itse antoi esitemaalauksen Ekille nimikirjoituksineen.
Ja mitä tämä nykyaika vai pitäisikö sanoa vanha aika pitääkään sisällään: Eki sai Aiskiin (S/Y Omaha) HAM radio yhteyden. Aiski on Englannissa ja me Biskajan reunalla Ranskassa