RANSKA, CAMARET SUR MER

Vietettiin muutama päivä Camaret sur Merin satamassa ja viimeisen yön poijussa kaupungin edustalla. Hölkättiin aikamme kuluksi Pointe du Toulinquetin jylhille kukkuloille ja koska oltiin taas "korkean leirin" maisemissa niin tottakai myös joogattiin mahtavia maisemia samalla ihaillen.

Korkeapaikan leiritys jatkuu

Välillä aurinkokin pilkahti ja välillä sateli ja oli suorastaan kylmä. Muonituksen hankkiminen käy välillä  työstä varsinkin kun kuivamuona ym varastot on syöty suht tyhjiin. Kuin juhdat kannettaan painavat ostokset hikihatussa veneelle paitsi nyt, kun kylmä piiskaava sade kasteli meidät ja mikä ikävintä myös grillihiili pussin. Joskus ihan itseäkin säälittää tämä touhu. Usein kauppa reissut sujuu pyörillä tai vedettävällä kärryllä tai päästään jollalla ihan lähelle kauppoja, joten silloin ruokavastaavaa hymyilyttää.

Camaret Sur Mer satama

  

Pointe Du Toulingquet

Muutaman päivän ajan kapu paneutui analysoimaan Biskajalle luvattuja tuulikarttoja, missä liikkuu korkea-ja matalapaineet, aallon korkeus ja virran suunta niin lähtöhetkellä Camaretissa kuin päätepisteessä Espanjan Cedeirassa. H-hetki Biskajalle olisi 5.8.2016 klo 8.

BISKAJA                                                                                                                                               Korkean veden aikaan lähdimme niin kuin moni muukin, mutta pettymykseksemme kukaan muu ei lähtenytkään ylittämään Biskajaa vaan seilasivat Ranskan rannikolle päin. Muutaman tunnin jälkeen olimme aivan yksin isolla merellä seuranamme muutama delfiini, valas, lokkeja ja lautalla seilaavat pikkulinnut. Aurinko paistoi ja leuto tuuli puhalsi meitä pikkuhiljaa eteenpäin. Voiko Atlanti näin tyyni ollakaan ihan kuin Suomenlahdella.

Tyyni Biskaja

Yöllä oli mahtava tähtitaivas, jota ei väsynyt katselemaan, mutta välillä oli tähyiltävä myös laivojakin. Espanjasta henkäilevä lämmin ilmamassa alkoi tuntua ja mikä ihmeellisintä oli, että merivesi oli 18,5 asteista ja jopa 20 asteista lähempänä Espanjaa vaikka alla oli 4000m vettä. Ensimmäisenä yönä merellä ei osaa kumpikaan nukkua ja toisena yönä taas outo ja ikävä aallokko teki nukkumisesta mahdottoman. Purjeet veti sivutuulessa hienosti ja matka taittui nopeammin kuin osasimme uneksiakkaan ja olimme perillä 7.7.2016 klo 17.  HURRAA!

Reipasta menoa Biskajalla

Ihana eukalyptuksen ja havupuun tuoksu otti meidät vastaan, kun surffasimme aaltojen tuomina Cedeiran ankkuri lahteen.  Grilli kuumaksi ja herkuttelemaan kaikilla herkuilla, nyt on nälkä!

ESPANJA, CEDEIRA                                                                                                                               Voiko olla idyllisempää ja kauniimpaa paikkaa kuin tämä. Täältä ei lähdetä mihinkään, no ei ainakaan viikkoon tai ainakaan ennen kuin tulee sopiva tuuli, että päästään A Corunaan. Nautittiin olostamme ja sauna tuntui taas niin ihanan rentouttavalta, kunnes Eki jäi ihmettelemään outoa ääntä geniksestä. Levy jonka päällä painava generaattori on, oli atlannin röykytyksessä ottanut takkiinsa ja mennyt halki. Mistäpä nyt uusi paksu ja vahva puulevy? Ei kun muistelemaan espanjan kielisiä sanoja ja rantaa kysymään paikallisilta, olisiko mahdollista saada sellaista. Ystävälliset työntekijät hoitivat asian ja taas oli genis toiminta kunnossa.
Ranskalainen yksin purjehtija halusi varoittaa meitä tulevan yön kovasta 7 boforin tuulesta joka puhaltaisi ankkurilahteemme. Hollantilaiset siirsivät veneensä lähemmäksi rantaan, mutta me luotimme painavaan ankkuriimme, joka oli kestäyt tähänkin mennessä jo monen moiset puhurit. Ilma kylmeni näiden kovien tuulten myötä ja merivesikin tässä lahdessa oli vain 14 astetta. Ui siinä sitten, no en minä ainakaan. Eki kävi rohkeana uimassa, mutta hänkin vain saunasta käsin.

6-7 bft ankkuripaikalla

Menimme katsomaan kaikki rannat mitkä vain lähietäisyydeltä löydettiin. Löysimme yhden minne oli hieman vaikea päästä ja saimmekin olla siellä Robinson Crusoen näköisellä beachillä aivan kahdestaan. Maltoimme lököillä jopa kaksi tunti, vau!

Ei huono Playa

Tutkimme joka kolkan ja välillä kiipesimme jyrkkää rinettä vanhoista ja kuluneista köysistä

kiinni pitäen ja sydän tykyttäen ja hauskaa oli.

Vuorikiipeilyä

Oli hieman haikea lähteä tästä idyllisestä pikku kylästä, jossa olimme jo hieman tutustuneet satamassa työskentelevään Andreakseen, joka aina Ekin nähdessä huusi iloisena: Hola Erki, que tal?

Ihmeen nopeasti sitä kotiutuu uusiin paikkoihin. Kaupan myyjäkin oli jo muutaman kerran jälkeen se tuttu myyjä, joka hymyillen tervehti meitä. Ja mekaanikko joka toimitti puutavaraa meille.

ARES 

Pysähdymme Ares nimisen kylän edustalle ja olimme yllättäen keskellä alkavaa purjejollien kilpailutapahtumaa. Veneitä meni niin keulan kuin takaakin ohitsemme meitä väistellen.

Illalla sumu taas voimistui niin ettei edes pystynyt näkemään kylän rantakatua ja ravintoloita, mutta kaunis musiikki lauluineen kanatautui loistavasti myös meidän veneelle asti. No eikuin jalalla koreasti ja salsan tahdissa veneen avotilassa keinumaan.

Salsaa sumun lävitse