RANSKA, BREST
Brestiin onnistuttiin saamaan kolme kertaa myötävirta, vaikkakin purjehtiminen oli vähäistä sillä meri oli ihmeellisen tyyni. Kaikkea sitä luontoäiti meille tarjoaakin ja me saimme nautia sen antimista täysin rinnoin.
Brestin lahdesta löysimme mukavan ranskalaisten suosiman lomanvietto rannan ja sen edustalle laskimme ankkurin. Oli mukava seurata kyläläisten touhuja, kun he aamulla meidän juuri herättyä tulivat jo mereltä pikku pikku veneillään kalastamasta. Kiinnittivät pikku veneensä poijuun ja soutivat rantaan vielä pienemmillä jollillaan. Vuoroveden mukaan ranta läheni tai kaikkoni jopa 5-6 metriä, joten tämä rituaali oli joka päiväistä, jos aikoi merelle lähteä.

Kyläläisten veneitä poijussa vuoroveden ulottumattomissa 

Sumuisesta ja viileästä säästä huolimatta ranskalaiset tervehtivät meitä hymyssä suin, kun lenkkeilemme pitkin teitä ja mantuja. Päästiin jopa harjoittelemaan muutaman sanan espanjaa, kun pikku poika Keski-Amerikasta innostui juttelemaan meille.
Moulin Blanc satamassa Brestissä käytiin kaupassa ostamassa taas viikoksi muonat, että voidaan olla ankkurissa eripuolilla Brestin lahtea, sillä päätettiin ottaa aikalisä tähän kohtaan ja vasta viikon "loman" jälkeen katsotaan, milloin on hyvä sää lähteä ylittämään Biskajaa.
Päädyimme sumuisen aamupurjehduksen jälkeen joelle River L´Auline ja löysimme rauhallisen joen mutkan mihin jäimme yöksi. Olipa rentouttavaa, hiljaista ja erikoista hieman  kuin lapsuuden sunnuntaisin joskus oli.  Sateli ja oli viileää, mutta saunasta pulahdettiin lämpimään 20C veteen kunhan vain muistettiin pitää uimaportaista kiinni, ettei virta veisi meitä yllättäen mukanaan.

L´Auline joen maisemaa

Vierailtiin Landevennecin idyllisessä kylässä ja sen erittäin kuuluisilla argeologisilla luostarin raunioilla. Kun lipunmyyjä kuuli meidän tulleen Suomesta asti, hän mainitsi heti, että Viikingit tulivat kylään 930 luvulla ja polttivat luostarin  maantasalle. No me luvattiin olla ihan iisisti.

Luostarin Carolingian kirkon Saint Guenole pyhimys

Vielä kerran ankkuroitiin tutun ranskalaisen rannan edustalle ja sään alkaessa lämmetä menimme mekin hetkeksi rannalle loikoilemaan (15min). Ei oo oikein meidän juttu toi makoileminen ja niinpä hölkättiin Pointe des Espagnolas näköalapaikalle. Olipa hienot näköalat varsinkin kapealla polulla, joka kulki rinteen reunaa ja heti vieressä ammotti jyrkkä kuilu alas mereen. Tulipa mieleen kauhu levadamme 10v sitten Madeiralla.

"Korkeanpaikan leiri" ennen Biskajaa

Meidän Beach Rade De Brestissä

Kulttuuria päästiin harrastamaan Roscanvelin kylässä, kun kävimme taiteilija Kerinecin taidenäyttelyssä. Taiteilija itse antoi esitemaalauksen Ekille nimikirjoituksineen.
Ja mitä tämä nykyaika vai pitäisikö sanoa vanha aika pitääkään sisällään: Eki sai Aiskiin (S/Y Omaha) HAM radio yhteyden. Aiski on Englannissa ja me Biskajan reunalla Ranskassa